SINISTEN PUIDEN NIITTY (FULL ALBUM 2021)

Aleksi MÀkelÀ - Vocals & Guitar

Manu Kujala - Guitar

Tapio Holappa - Bass

Teemu Koski - Drums


Guest vocals in track 5: Anna Pellikka


Music & Lyrics by Aleksi MÀkelÀ

Recorded by Teemu Koski

Mixed by Teemu Aalto

Mastered by Samu Oittinen

Artwork by Johanna Kuusela


1. Kunnes Kuolema MeidÀt Erottaa

2. Vihapuhe

3. Pohjaton Kuilu

4. Sairaan Mielen Sinfonia

5. Laulu Itselleni

6. Hirsipuu


Listen On Spotify

Kunnes Kuolema MeidÀt Erottaa

NÀmÀ aivot tekevÀt minusta sen

MitÀ minÀ olen

Piinalla, itsevihalla

TÀytetty tyhjÀ malja


Palapeli rakentuu

MikÀ on lopputulos?

Syntyy tarina, josta ei puhuta


Katso, ihminen tuhoutuu

Kituu, kyyneliinsÀ hukkuu

Poistu, se on yksilön omavastuu

HÀviÀjÀ, oman elÀmÀn


NÀmÀ aivot tekevÀt minusta sen

MitÀ minÀ olen

Sosioekonominen asema

SylissÀ kuoleman


Palapeli rakentuu

Ja se rakentuu ja rakentuu

Syntyy tarina, josta ei puhuta

Vihapuhe

Vihaan tÀtÀ vitun maailmaa

EikÀ sekÀÀn minusta paljoa piittaa

Joskus elÀmÀ oli erilainen

Nyt se on pelkkÀ painajainen


Nyrkkini ovat puristettu kasaan

Huudan, mutta ei kuulu sanakaan

Syke nousee ja vatsassa kihelmöi

KĂ€teni ovat verenpunaiset


Uskoin ihmisiin, mutta turhaan

Usko muuttui katkeruudeksi ajan mittaan

Jotkut vÀkivaltafantasioissa kuolemaantuomittu

Ihmiskunta on yliarvostettu


Ajautunut olen tÀhÀn pisteeseen

Raivoni haluaa vapauteen


En halua kuulla, mutta kuulen silti

Voisinpa vain kadota iÀksi

On kuolinjuhla nÀiden kirjainten

Kas, jokainen verenpunainen


Ajatukset pÀtkii, tuntuu ettÀ sekoan

Ei ole enÀÀ muuta toivetta kuin kuolema

Pirstoutuvat ihmisyyteni viimeisetkin rippeet

Olen uhan alainen, haavoittuvainen kuolevainen


En kuulu tÀnne

En ole koskaan kuulunut


Jos en ole tÀÀllÀ enÀÀ huomenna

Muistatko vielÀ minua?

Pohjaton Kuilu

Jos minÀ olen ihminen, niin sinÀ olet peili

SiitÀ peilistÀ nÀkyy hylÀtty ihmisraunio


HylÀtyn ihmisraunion mieli on mustana

EikÀ siitÀ pimeydestÀ kovin helposti paeta


Tulisitpa vielÀ takaisin

Ennen kuin olen tÀysin sekaisin


HÀpeÀÀn verhoutunut nyt juhlapyhÀnÀ

ElÀmÀnhallinta heikentynyt pÀivÀ pÀivÀltÀ

VÀhentyneet pÀivÀt, joista yrittÀÀ selvitÀ


Tulisitpa vielÀ takaisin

Ennen kuin olen tÀysin sekaisin

Hymyilisit ja kertoisit

EttÀ kaikki on taas hyvin


Otit syliisi ja tuhosit kaiken pahuuden

Annoit lÀmpösi sille, joka sitÀ ei koskaan ollut kokenut

Mutta tekosi ei ollutkaan tahtosi mukainen

Sanoit tukehtuvasi (halusit olla yksin)

Liian paljon olit antanut tÀhÀn pohjattomaan kuiluun

Sairaan Mielen Sinfonia

TÀnÀÀnkÀÀn noussut en

Voimani ovat ehtyneet

Olen vaipunut syvÀÀn synkkyyteen

Jotkut puhuvat hulluudesta

Jotkut sairaudesta

MitÀ jos se ei ole kumpaakaan?


Havainnot elÀmÀstÀni

Ja tÀhÀnastiset kokemukseni

EivÀt luo kovin lupaavia odotuksia tulevaisuudesta


Olen vain vellova ruumis pimeydessÀ


Tutkiskeltuani sisintÀni

Kohdattuani demonini

Olen löytÀnyt kohtaloni


Yksi tabletti nukahtamiseen

PsyykenlÀÀkettÀ ahdistukseen

Vitamiineja jaksamiseen

Se on resepti kemialliseen onneen

KipulÀÀkkeitÀ kivun poistoon

KolmiolÀÀkkeitÀ masennuksen hoitoon

Ja alkoholia unohtamiseen

Se on resepti kemialliseen onneen


Unelmoin hyvinvoimisesta

Tasapainoisemmista tunnetiloista

Ja ettÀ tyhjiöstÀ irtautuessani

Olisi muutakin kuin tuskaa


Olen vain vellova ruumis pimeydessÀ

ElÀmÀn soundtrack Sairaan Mielen Sinfonia

Se ei sovi kaikille korville

PerÀÀnny jos vielÀ voit


Laulu Itselleni

Yksin jÀÀnyt on yksinÀinen

Oman kohtalon mÀÀrÀÀjÀ

Odotukset eivÀt tÀyttyneet


When the night is getting colder

Halusin nÀhdÀ maailman palavan

You and I will combine

Talojen raunioita, ruumiita kaduilla

Polttakaa se paska!

Polttakaa se!


Polttomurha!

LisÀÀ bensaa!

Polttomurha!

Laulu itselleni


Irtaudun itsestÀni

YritÀn ymmÀrtÀÀ

Mutta turhaan

Hirsipuu

NĂ€en valon loistavan horisontissa

Tunnen kasvosi, tunnen tuoksusi, tunnen

Lumihiutaleiden pudotessa kasvoillemme

HerÀÀn tÀhÀn kurjan ikÀvÀÀn, toivottomaan todellisuuteen


Voin huonommin kuin koskaan

KĂ€rsimykseni ei helpota milloinkaan

Sieluni kaipaa rauhaa

Vapauttavaa kuolemaa


Rukoilin apua ylhÀÀltÀ

Rukoilin apua alhaalta

Mut’ en tullut kuulluksi

LisÀÀ sanoja seinÀlle


Ei syytÀ enÀÀ tÀÀllÀ kulkea

KenellekÀÀn en tuota iloa

Kun on tarve itsensÀ hÀvittÀÀ

On vain yksi mÀÀrÀnpÀÀ


En avaa silmiÀni enÀÀ koskaan

Tarjolla ei ollut muuta kuin tuskaa

KevÀÀn tullen olen pelkkÀÀ tuhkaa

Muistatko vielÀ minua?


Kuinka tÀnne pÀÀdyinkÀÀn?

Kai jokainen pyrkii sÀilymÀÀn?

ViimeisillÀÀn, nyt ymmÀrrÀn

Suurin virheeni oli syntymÀ


Palapelin palat loksahtaneet ovat paikoilleen

Kyyneleet vierineet, ei mikÀÀn muutu ennalleen

Miten kukaan voisi ymmÀrtÀÀ, etten voi elÀÀ

Harhainen toive sinusta viimeiseksi jÀÀ

HyvÀsti


SiinÀ on kolme sanaa ja se alkaa vÀrillÀ!