SINISTEN PUIDEN NIITTY (FULL ALBUM 2021)
Aleksi Mäkelä - Vocals & Guitar
Manu Kujala - Guitar
Tapio Holappa - Bass
Teemu Koski - Drums
Guest vocals in track 5: Anna Pellikka
Music & Lyrics by Aleksi Mäkelä
Recorded by Teemu Koski
Mixed by Teemu Aalto
Mastered by Samu Oittinen
Artwork by Johanna Kuusela
1. Kunnes Kuolema Meidät Erottaa
2. Vihapuhe
3. Pohjaton Kuilu
4. Sairaan Mielen Sinfonia
5. Laulu Itselleni
6. Hirsipuu
Kunnes Kuolema Meidät Erottaa
Nämä aivot tekevät minusta sen
Mitä minä olen
Piinalla, itsevihalla
Täytetty tyhjä malja
Palapeli rakentuu
Mikä on lopputulos?
Syntyy tarina, josta ei puhuta
Katso, ihminen tuhoutuu
Kituu, kyyneliinsä hukkuu
Poistu, se on yksilön omavastuu
Häviäjä, oman elämän
Nämä aivot tekevät minusta sen
Mitä minä olen
Sosioekonominen asema
Sylissä kuoleman
Palapeli rakentuu
Ja se rakentuu ja rakentuu
Syntyy tarina, josta ei puhuta
Vihapuhe
Vihaan tätä vitun maailmaa
Eikä sekään minusta paljoa piittaa
Joskus elämä oli erilainen
Nyt se on pelkkä painajainen
Nyrkkini ovat puristettu kasaan
Huudan, mutta ei kuulu sanakaan
Syke nousee ja vatsassa kihelmöi
Käteni ovat verenpunaiset
Uskoin ihmisiin, mutta turhaan
Usko muuttui katkeruudeksi ajan mittaan
Jotkut väkivaltafantasioissa kuolemaantuomittu
Ihmiskunta on yliarvostettu
Ajautunut olen tähän pisteeseen
Raivoni haluaa vapauteen
En halua kuulla, mutta kuulen silti
Voisinpa vain kadota iäksi
On kuolinjuhla näiden kirjainten
Kas, jokainen verenpunainen
Ajatukset pätkii, tuntuu että sekoan
Ei ole enää muuta toivetta kuin kuolema
Pirstoutuvat ihmisyyteni viimeisetkin rippeet
Olen uhan alainen, haavoittuvainen kuolevainen
En kuulu tänne
En ole koskaan kuulunut
Jos en ole täällä enää huomenna
Muistatko vielä minua?
Pohjaton Kuilu
Jos minä olen ihminen, niin sinä olet peili
Siitä peilistä näkyy hylätty ihmisraunio
Hylätyn ihmisraunion mieli on mustana
Eikä siitä pimeydestä kovin helposti paeta
Tulisitpa vielä takaisin
Ennen kuin olen täysin sekaisin
Häpeään verhoutunut nyt juhlapyhänä
Elämänhallinta heikentynyt päivä päivältä
Vähentyneet päivät, joista yrittää selvitä
Tulisitpa vielä takaisin
Ennen kuin olen täysin sekaisin
Hymyilisit ja kertoisit
Että kaikki on taas hyvin
Otit syliisi ja tuhosit kaiken pahuuden
Annoit lämpösi sille, joka sitä ei koskaan ollut kokenut
Mutta tekosi ei ollutkaan tahtosi mukainen
Sanoit tukehtuvasi (halusit olla yksin)
Liian paljon olit antanut tähän pohjattomaan kuiluun
Sairaan Mielen Sinfonia
Tänäänkään noussut en
Voimani ovat ehtyneet
Olen vaipunut syvään synkkyyteen
Jotkut puhuvat hulluudesta
Jotkut sairaudesta
Mitä jos se ei ole kumpaakaan?
Havainnot elämästäni
Ja tähänastiset kokemukseni
Eivät luo kovin lupaavia odotuksia tulevaisuudesta
Olen vain vellova ruumis pimeydessä
Tutkiskeltuani sisintäni
Kohdattuani demonini
Olen löytänyt kohtaloni
Yksi tabletti nukahtamiseen
Psyykenlääkettä ahdistukseen
Vitamiineja jaksamiseen
Se on resepti kemialliseen onneen
Kipulääkkeitä kivun poistoon
Kolmiolääkkeitä masennuksen hoitoon
Ja alkoholia unohtamiseen
Se on resepti kemialliseen onneen
Unelmoin hyvinvoimisesta
Tasapainoisemmista tunnetiloista
Ja että tyhjiöstä irtautuessani
Olisi muutakin kuin tuskaa
Olen vain vellova ruumis pimeydessä
Elämän soundtrack Sairaan Mielen Sinfonia
Se ei sovi kaikille korville
Peräänny jos vielä voit
Laulu Itselleni
Yksin jäänyt on yksinäinen
Oman kohtalon määrääjä
Odotukset eivät täyttyneet
When the night is getting colder
Halusin nähdä maailman palavan
You and I will combine
Talojen raunioita, ruumiita kaduilla
Polttakaa se paska!
Polttakaa se!
Polttomurha!
Lisää bensaa!
Polttomurha!
Laulu itselleni
Irtaudun itsestäni
Yritän ymmärtää
Mutta turhaan
Hirsipuu
Näen valon loistavan horisontissa
Tunnen kasvosi, tunnen tuoksusi, tunnen
Lumihiutaleiden pudotessa kasvoillemme
Herään tähän kurjan ikävään, toivottomaan todellisuuteen
Voin huonommin kuin koskaan
Kärsimykseni ei helpota milloinkaan
Sieluni kaipaa rauhaa
Vapauttavaa kuolemaa
Rukoilin apua ylhäältä
Rukoilin apua alhaalta
Mut’ en tullut kuulluksi
Lisää sanoja seinälle
Ei syytä enää täällä kulkea
Kenellekään en tuota iloa
Kun on tarve itsensä hävittää
On vain yksi määränpää
En avaa silmiäni enää koskaan
Tarjolla ei ollut muuta kuin tuskaa
Kevään tullen olen pelkkää tuhkaa
Muistatko vielä minua?
Kuinka tänne päädyinkään?
Kai jokainen pyrkii säilymään?
Viimeisillään, nyt ymmärrän
Suurin virheeni oli syntymä
Palapelin palat loksahtaneet ovat paikoilleen
Kyyneleet vierineet, ei mikään muutu ennalleen
Miten kukaan voisi ymmärtää, etten voi elää
Harhainen toive sinusta viimeiseksi jää
Hyvästi
Siinä on kolme sanaa ja se alkaa värillä!